Vantaalla retkeillään ahkerasti

Tänään lukiessani Helsingin Sanomia törmäsin Mesta palstalla juttuun: ”Sitten mennään, muruset”. Tässä artikkelissa Maija Aalto kertoo Vantaanlaakson päiväkodin Haltiat ryhmän retkeilystä. 

Artikkelissa kerrotaan Haltioiden retkestä Ateneumiin, jutun pääpaino on siinä, miten nämä päiväkodin isoimmat osaavat jo säännöt ja lastenhoitajien on ilo viedä heitä retkille. Kaikki lapsista tietävät, että jos kaikki ei mahdu istumaan bussipysäkillä niin kukaan ei istu ja ovia pidetään auki niin kauan, kunnes viimeinenkin on ehtinyt sisälle, eikä paria saa hukata. Haltiat retkeilevät vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Heidän retkikohteitaan ovat olleet Ateneumin lisäksi muun muassa Lasten taidetalo Toteemi, Myyrmäen kirkko, Fazerin tehdas ja Kiasma. 

Mielestäni on mahtavaa, että päiväkodeissa tehdään retkiä ja nostan kyllä hattua tälle päiväkodille, kun he jaksavat retkeillä pari kertaa kuukaudessa. Monissa päiväkodeissa keskitytään arjen pyörittämiseen ja niin sanotut extra reissut ovat todella harvassa. Haltia ryhmän retkikohteet ovat kuitenkin erittäin sivistäviä ja matkat retkikohteisiin haasteineen opettavat lapsille ryhmässä toimimista liikenteessä sekä käyttäytymistä. Toivoisin, että useammissakin päiväkodeissa jaksettaisiin panostaa retkiin ja ilahdutettaisiin niillä päiväkotiarkea. 

-Suvi-

LÄHTEET:

Aalto, M. Helsingin Sanomat . 27.11.2013. s. A 18.

Kotihoidontuki ja päivähoito-oikeudet

Muistan kun uutinen Ministeriön leikkauksista tuli julki. Minua ei niinkään huolestuttanut meihin opiskelijoihin vaan kotihoidontukeen ja päivähoito-oikeuksiin liittyvät leikkaukset.

Minulle tuli ensimmäisenä mieleen se, että lapsi voisi paljon helpommin syrjäytyä jos hän ei ennen kouluikää pääsee sosiaalisoitumaan ikäistensä kanssa. Totta kai lapsella voi hyvässä, tasapainoisessa ja rakastavassa kodissa olla kaikki  mitä hän tarvitsee. Lapsi kuitenkin tarvitsee säännöllistä leikki- ja oppimisaikaa. Ja vanhemmatkin tarvitsevat välillä taukoa, jotta voisivat säilyttää tasapainon ja näin tarjota parastaan lapsilleen.

Ajattelin myös ulkomaalaisia perheitä. On hyvin yleistä, että ulkomaalaisilla on useita lapsia. Tietyissä kulttuureissa niitä voi minun makuuni olla vähän liikaakin. En itse tiedä, miten näiden suurperheiden vanhemmat selviävät taloudellisesti ja henkisesti.
Itse ulkomaalaisena koen, että päiväkoti, -hoito on suuri siunaus koko perheelle. Sisarukseni ovat täysin kolumbialaisia, mutta ovat syntyneet suomessa. Heitä ei ole koskaan syrjätty ja itse henkilökohtaisesti koen, että se oli kiitos mahdollisuudelle, että he saivat paikallista päivähoitoa. He saivat oppia olemaan suomalaisten lasten ja opettajien kanssa, oppivat suomalaisia tapoja, oppivat kielen, oppivat hyväksymään itsensä ja muut juuri sellaisina kuin he ovat.
Olen varma, että sopeutuminen kouluelämään olisi ollut vaikeampaa tai hitaampaa jos heidän olisi pitänyt jäädä kotiin minun ja äitini kanssa.

Blogia varten etsin mediassa olevia otsikkoita näistä leikkauksista. Todella lyhyesti tässä Aamulehden uutisessa kerrotaan minkälaisista leikkauksista on kyse. Uutinen ei enää herättänyt minussa hirveästi vihaa, mutta ihmisten kommentit kuten:

"Jos kotona oleva vanhempi ei halua lapsestaan huolehtia, vaan kärrää hänet mielummin päivähoitoon, on muutenkin isänä/äitinä todella heikko esitys. Olisi syytä antaa lapsi adoptioon ja steriloida itsensä."

"Ne jotka lapsia haluaa saa kustantaa ja ottaa enemmän vastuuta."

Onkohan näitä kommentoivilla ihmisillä lapsia? Tai ollut lapsia ja samalla taloudellisesti vaikeaa? Tai joutuneet kasvattamaan lapsensa yksin?
Onhan näitä vanhempia, jotka ei yksinkertaisesti osaa olla vanhempia, mutta heilläkin on ongelmansa ja silloin lasten on parasta viettää päivän mukavammassa ympäristössä. On vaan niin surullista tietää miten paljon vihaa lapsiperheitä kohtaan on. Itseasiassa miten vähän sympatiaa toisillemme annamme, kun ongelma ei meitä kosketa.

Ihmiset tosiaankin ovat susia toisilleen.


http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194835043737/artikkeli/yle+ainakin+kotihoidontukeen+ja+paivahoito-oikeuteen+luvassa+leikkauksia.html'


Stephi.

Lapsen oikeuksien päivä

Viime viikolla 20.11.2013 vietettiin virallinen Lapsen oikeuksien päivä.
Minua mietitytti, mitä se käytännössä tarkoittaa. Googletin "lapsen oikeuksien päivä" ja törmäsin UNICEFin sivustoon. Eniten huomiota kiinnitti se, että koko asiasta on jouduttu tekemään sopimus ja sitä on jouduttu hyväksyttämään. "Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989".
Ihmettelin sen takia, että lapsen oikeuksien pitäisi minun mielestäni olla itsestään selvä asia. Lapsi ei ole vain lapsi, lapsi ei pysy lapsena. Lapset kasvaavat aikuiseksi, he ovat maailmamme tulevaisuus ja sen takia lapsista on pidettävä huolta. En siis moitti sopimuksen tekoa ollenkaan, moitin, että kaikki syyllistymme siihen, ettemme huomioi lapsia niin kuin pitäisi. Unohdamme monesti heidän arvonsa. Unohdamme meidän itsekin olevan vielä vähän aikaa sitten lapsia.
Rohkaisuna omaan ammattilaiskasvuun jäi mieleen entisen UNICEFin pääsihteerin J.P.Grantin lause "Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus".
Jännää miten lailla pitää muisuttaa tekemään ja toimimaan oikein.

https://www.unicef.fi/mika-on-lapsen-oikeuksien-sopimus


Stephi.

Päivähoidon budjetti paukkuu ja soi, mutta mistä ei kannattaisikaan säästää...

"Päivähoidon budjetti paukkuu kahdella miljoonalla" (HS 13.11.2013) uutisotsikon alta löysin huolestuttavan tarinan päivähoitoa tarvitsevien lasten väärin arvioiduista määrästä. Arvio heitti 800 lapsella ja nyt on pulma saada säästöjä aikaan. Uutinen kertoo säästöjä syntyvän mm. sijaisista säästämisessä.

Jäin miettimään miten nämä säästöt näkyvät päiväkotien arjessa -vai näkyvätkö lainkaan...? Kyselin asiasta muutamalta tutultani jotka työskentelevät pääkaupunkiseudun päiväkodeissa. Olin melko järkyttynyt vastauksista.

Konkretiassa säästöt estävät sijaisten saamisen päiväkotiin esimerkiksi hoitajien sairastapauksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä lapsia saattaa olla 12 ja paikalla vain 2 hoitajaa. Yli 3-vuotiaiden ryhmässä sairastapaus voi jättää 2 hoitajaa huolehtimaan jopa 20 lapsesta.

Missä vaiheessa huolestutaan lasten turvallisuudesta? On mielestäni kohtuutonta odottaa hoitajien hallitsevan niin pienin voimavaroin niin suuria lapsimääriä. Toki sijaiset ovat varmasti valtava menoerä päivähoidossa jossa flunssat ovat arkipäivää, mutta onko lasten turvallisuudesta tinkiminen rahan arvoista? Entä tietävätköhän kaikki vanhemmatkaan jotka tuovat lapsensa päiväkotiin, että hoito voi olla ajoittain todella heikosti järjestettyä...? Sijaisista säästäminen on mielestäni väärin lapsia kohtaan turvallisuuden heikentyessä ja hoitajia kohtaan työn kuormittavuuden kannalta.


Petra.


http://www.hs.fi/kaupunki/P%C3%A4iv%C3%A4hoidon+budjetti+paukkuu+kahdella+miljoonalla/a1384236858065

Suojelemmeko lapsiamme liikaa?

Ollessani Facebookin ihanassa maailmassa eteeni pomppasi jaettu uutinen. Uutisen otsikkona oli "Ei saa!!! Suomalaislasten temppuvideo leviää maailmalla". Tottakai kiinnostuin heti sisällöstä utelias kun olen. Avasin linkin ja sen takaa paljastui Juha Järvisen tekemä video, jossa oletettavasti hänen lapsensa kiipeilivät katon rajassa, kiipesivät tuolille ja hyppivät alas, sekä hyppivät voltteja pöydiltä. 

Hämmennyin! Ja myönnettäköön, että halusin ottaa lapset kiinni katonrajasta.

Videon tarkoituksena on antaa ajattelun aihetta vanhemmille, kasvatushenkilökunnalle, sekä muille lasten kanssa toimiville henkilöille siitä, että olemmeko liian ylisuojelevia ja rajoitammeko lapsia liikaa. Idea on sinänsä ymmärrettävä ja varmasti ajatuksia herättävä. 

Mietin kuitenkin itseäni ammattihenkilönä. Rakastan rajoja ja sääntöjä, mutta tottakai haluan, että lapset saavat olla luovia ja temmeltää. Mutta jos antaisin päiväkodissa lasten mennä sinne sun tänne, kiivetä kaappien päälle ja hyppiä pöydiltä, millainen kasvattaja olisin? Itselleni herää vain ajatukset, että vastuuntunnoton, holtiton ja turvaton. 
On muitakin tapoja antaa lasten temmeltää ja kokeilla kaikkea, mutta rajansa kullakin!
Varmasti olemme myös liian suojelevia, mutta jokainen varmasti voi käyttää maalaisjärkeä!

Ammattihenkilönä olemme kuitenkin vastuussa suuresta lapsijoukosta, sekä heidän turvallisuudestaan. On oltava myös struktuureja, sekä sääntöjä jotka ovat turvaksi lapsille. 

Jokainen voi varmasti miettiä omalle kohdalleen asiaa.


Linkki videoon ja uutiseen: http://www.stara.fi/2013/11/23/suomalaislasten-temppuvideo-leviaa-maailmalla/


Rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!
 -LauRa-

Muutoksia päiväkotien johtamisessa

Selaillessani Opettaja lehteä (45/2013) törmäsin Matti Rutosen artikkeliin, joka kertoo suurista muutoksista päiväkotien johtamisessa vuosien varrella. Artikkelissa haastatellaan Helsingin Kannelmäessä sijaitsevan päiväkoti Pelimannin johtajaa Soile Oleanderia. Hän kertoo johtajan työn muuttuneen paljon, mutta onneksi oleellisimman asian eli lapset, heidän kasvatuksensa ja opetuksensa on edelleen työn ydintä.  

Aiemmin päiväkotien johtajat olivat usein mukana lapsiryhmässä eli johtamista hoidettiin lastentarhanopettajan työn ohella. Nykyään yksi johtaja vastaa usein monesta eri yksiköstä eikä toimi lapsiryhmässä. Päiväkodin johtajien työksi on tullut yhä enemmän myös hallinnollisten tehtävien suorittaminen, eikä se ole pelkästään kasvatus- ja opetustyönjohtamista. Artikkelissa pohditaan myös, pitäisikö päiväkodinjohtajien ammattipätevyyttä korottaa eli vaatia ylempää korkeakoulututkintoa, sillä työn vaativuus ja moninaisuus ovat lisääntyneet hurjasti.

Mielestäni ja omien kokemuksieni mukaan aiemmin kun päiväkotien johtajat olivat enemmän kiinni päivähoidon arjessa ja mukana lapsiryhmässä ja tunsivat lapset, oli vanhempienkin helpompi lähestyä johtajia ja johtajiin sai helpommin yhteyden. Nykyisin useissa päiväkodeissa vanhemmat eivät tapaa johtajaa juuri koskaan ja tästä työntekijät saavat ikävää palautetta.

Mitä tulee päiväkodinjohtajien ammattipätevyyteen, mielestäni olisi ensin tärkeää miettiä halutaanko siirtää päiväkodinjohto kokonaan lapsiryhmässä tehtävän työn ulkopuolelle. Jos tähän päädytään ei ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon vaatiminen päiväkodinjohtajilta olisi huono asia. 

-Suvi-

LÄHTEET:

Rutonen, M. (toim.) 2013. Suuri muutos johtamisessa. Opettaja 45/2013. s.4

Tasa-arvoinen kohtelu päiväkodissa

Nyt alkuviikosta huomioni on kiinnittynyt useassa eri lähteessä esiintyneeseen uutisointiin Naisasialiitto unionin uusimmasta selvityksestä. Tässä selvityksessä tarkasteltiin päiväkotien arkea tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta. Tutkimukseen osallistui kolme päiväkotia, joiden arkea videokuvattiin kolmen päivän ajan.

Tutkimuksessa kävi ilmi että tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavoin päiväkodin arjessa. Tutkimuksen projektipäällikkö Milla Paumon mukaan sanavalmiit pojat saivat keskusteluissa ja toiminnoissa enemmän valtaa ja näin vahvistusta toiminnalleen, mutta verbaalisesti lahjakkaiden tyttöjen kohdalla tämä ei näkynyt. Toinen toistuva havainto tehtiin pukemis- ja riisumistilanteissa, joissa poikia autettiin enemmän ilman erillistä pyyntöä ja tytöt joutuivat odottamaan kauemmin apua. Tutkimuksen mukaan tytöille annetaan enemmän apulaisen tehtäviä, jolla vahvistetaan heitä tunnollisen huolehtijan rooliin kun taas pojat saavat kuvan ettei heihin luoteta tarpeeksi. 

Projektin myötä tasa-arvoisuuteen on alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Ei pelkästään tyttöjen ja poikien välillä vaan myös esimerkiksi hiljaisemmille lapsille on annettu enemmän vuoroja. Projektipäällikkö Paumo antaa myös kiitosta siitä että poikien ja tyttöjen välisiä ystävyyssuhteita tuettiin. 

Minusta tutkimus on mielenkiintoinen ja keskustelupalstoja seurattuani huomasin sen olevan muidenkin mielestä ajatuksia herättävä aihe. Kommentteja esiintyy sekä puolesta että vastaan. Itse olen sitä mieltä että on hyvä jos päiväkodissa kiinnitetään huomiota tasa-arvoisuuteen lasten välillä, jotta jokainen saisi tarvitsemansa huomion eikä sukupuolirooleista pidettäisi liian tiukasti kiinni. Esimerkiksi pojalla on sama oikeus nukkeleikkeihin kuin tytöilläkin sekä tyttöjen ja poikien tulee saada olla keskenään ystäviä ilman aikuisten kiusoittelua ihastuksista. Sukupuolisensitiivisessäkin kasvatuksessa kuitenkin tulee nähdä kohtuus, lapset saavat olla lapsia ja löytää omat kiinnostuksen kohteet; meidän perheessä lapsi tykkää potkia jalkapalloa käsilaukku olalla.

-Sara

Lähteet:

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194852057293/artikkeli/sanavalmis+poika+saa+helpommin+huomiota+kuin+tytto.html

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/265505-tytot-joutuvat-taistelemaan-huomiosta-paivakodeissa

http://www.iltalehti.fi/perhe/2013111117710235_pr.shtml

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sanavalmis-poika-saa-huomiota/2388112

 

Maksulliset musiikkileikkikoulut Helsingissä

Sanna Jompero kirjoitti Helsingin sanomissa 9.10.2013 mahdollisuudesta maksullisten musiikkileikkikoulujen järjestämiseen Helsingissä. Melkein kaikkialla muualla Suomessa se ei ole ongelma, mutta Helsingissä ollaan sitä mieltä, että maksu eväisi joiltakin lapsilta mahdollisuuden osallistua ja tämä aiheuttaisi eriarvoisuutta. Jos musiikkileikkikouluille löytyisi kuitenkin ulkopuolinen rahoittaja ja se olisi perheille ilmaista, voisi niitä järjestää. Kaupungin rahastot ja vanhempainyhdistykset voisivat esimerkiksi olla tällaisia rahoittavia tahoja ja vanhempainyhdistyksissä varojen kerääminen on kaikille vapaaehtoista, kertoo varhaislautakunnan puheenjohtaja Sanna Vesikansa (Vihr). Ongelma siinä voisi olla, että silloin jotkut vanhemmat tekisivät enemmän töitä keräämisen eteen kuin toiset kirjoittaa Jompero artikkelissaan.

Mielestäni olisi hyvä, että lapset pääsisivät jo varhaisessa iässä kosketuksiin musiikin kanssa. Sen ollessa kuitenkin jokaiselle enemmän tai vähemmän tärkeä voimavara elämässä. Jos musiikkileikkikoulun järjestäminen olisi esimerkiksi siitä kiinni, että joillakin vanhemmilla ei olisi siihen varaa, mutta he voisivat osallistua varojen keräämiseen jossakin vanhempainyhdistyksen järjestämässä keruussa vaikka sitten hieman isommalla panoksella, se olisi ehdottomasti sen väärti.

http://www.hs.fi/kaupunki/Musiikkileikkikoulu+p%C3%A4iv%C3%A4kodissa+vaatisi+Helsingiss%C3%A4+rahoittajan/a1381207147024

Arttu

Blogin esittely

Olemme kuusi sosionomiopiskelijaa Helsingin Diakista. Kirjoitamme blogia mediassa esiintyvistä ajankohtaisista päivähoitoon ja lasten hyvinvointiin liittyvistä uutisista sekä keskusteluista. Valitsimme tämän aiheen, koska suurin osa ryhmäläisistämme aikoo sisällyttää opintoihinsa lastentarhanopettajan pätevyyden. Pyrimme seuraamaan monipuolisesti mediaa, kuten sanomalehtiä, televisiota, radiota sekä internettiä.

Jakaudumme ryhmänä kahteen, ryhmä 1 ovat Sara, Arttu ja Stephi ja ryhmä 2 kuuluvat Laura, Suvi ja Petra. Seuraamme mediaa ja kirjoitamme blogiin vuoroviikoin. Ryhmä 1 aloittaa viikolla 46 ja jatkaa viikoilla 48 ja 50. Ryhmä 2 viikot ovat 47, 49, 51. Blogimme päättyy viikolla 51 yhteiseen koosteeseen ja pohdintaan.

Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan blogiamme!

Terveisin Päivähoitoryhmä.