Sosionomit esiopetuskelpoisiksi?

Huomasin tänään (20.12.13) ilmestyneessä Opettaja- lehdessä meitä tulevia sosionomi-lastentarhanopettajia läheisesti koskevan jutun ja halusin jakaa sen muiden opiskelijoiden tietoon nyt tämän blogin kautta. Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa on esitetty, että myös sosionomit olisivat kelpoisia toimimaan esiopetuksessa. Opettaja-lehden mukaan joukko varhaiskasvatuksen asiantuntijoita on vedonnut opetusministeriin, jotta kelpoisuuksia ei alennettaisi. 

Opettaja-lehden toimittaja Riitta Korkeakivi on haastatellut juttua varten Tampereen yliopiston professori Kirsti Karilaa, joka vastustaa sosionomien kelpoistamista esikouluopettajiksi. Hänen mukaansa hallituksen esittämälle kelpoistamisen alentamiselle ei löydy oikeanlaisia perusteita. Hän kertoo todenneensa ettei sosionomin amk-tutkinto sisällä nykyisellään esiopetuksen opettaja-tehtäviin valmistavia opintoja.

(Kuva Clip Art)

Karilan mukaan esitetty muutos laittaisi ammattikorkeakoulut mahdottoman tehtävän eteen, sillä opettajan tehtävät ja sosiaalityön tehtävät vaativat erilaista osaamista. Lopuksi Karila myös toteaa että jos kelpoisuuksia väljennettäisiin tulisi se näkymään esiopetuksen laadun heikkenemisessä.

Juttu herätti minussa hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Olen Karilan kanssa samaa mieltä siitä että olisi aika vaikeaa sisällyttää 3,5 vuoden opintoihin tarvittavat osaamiset sekä sosiaalialan että esiopettajan tehtäviin. Ei ole oikein ketään kohtaan että opinnot olisivat pintaraapaisua vähän joka alasta eikä kunnollista oppimista ja sisäistämistä pääsisi tapahtumaan. Mielestäni on myös melko mustavalkoista tyrmätä ehdotus täysin. Ehkä asiaan voisi löytyä ratkaisu jonkinnäköisestä kompromissista. Olisiko esimerkiksi mahdollista että opintoihinsa lto-pätevyyden sisältäneet sosionomit voisivat lisäkoulutuksella opiskella esiopetuspätevyyden ilman kokonaan uuden koulun käymistä?  Olen ehdottomasti kiinnostunut kuulemaan aiheesta lisää ja muutenkin toivon että keskustelut sosionomien kelpoisuuksista saisivat enemmän näkyvyyttä mediassa.

Näillä mietteillä haluan toivottaa hyvää joulua ja opiskeluintoa uuteen vuoteen! 

-Sara

Lähde

Korkeakivi Riitta 2013, Kelpoisuuksista pidettävä kiinni esiopetuksessa. Opettaja 51-52, s.6

Loppupohdinta blogista

Näin joulun kynnyksellä päätämme tämän blogimme loppupohdintaan. Tämän jälkeen julkaisemme vielä muutaman extra jutun joulun kunniaksi!

Tutustuessamme päivähoitojuttuihin mediassa, huomasimme, että uutisointi on laajaa ja uutisia aiheesta on monipuolisesti. Uutisointi keskittyi pääasiassa negatiivisiin asioihin, olisimme toivoneet löytävämme enemmän päivähoidon mahdollisuuksiin liittyviä uutisia. Kaiken kaikkiaan päivähoitouutisia löytyi kuitenkin helposti ja blogia oli mukava pyörittää.

Kaikki bloggaajat postasivat yhtälailla postauksia blogiimme. Yhteistyömme sujui moitteettomasti.

Toivottavasti saimme lukijoillemme uusia ajatuksia päivähoidosta ja helpotimme aiheen uutisiin tutustumista.

Hyvää JOULUNaikaa kaikille!

-Suvi, Laura, Sara, Petra, Stephi, Arttu-

Päiväkodit tukossa

Lueskellessani joulukuun uutisia päivähoidon tiimoilta eteeni tulu useitakin negatiivis sävytteisiä uutisia. 

Helsingin Uutisten  Jani Jakosen artikkeli kertoo Helsingin alueen päiväkotien ruuhkaisuudesta. Useat vanhammat joutuvat pähkäilemään mahtuuko lapsi oman tai edes lähialueen päiväkotiin alkuvuodesta. Pulaa hoitopaikoista on pulaa muun muassa Arabianrannassa ja Torpparinmäellä. Vanhemmat joutuvat kyselemään päivähoitopaikkoja täysissä olevista päiväkodeista. Pahimmassa tapauksessa lapsia kiikutetaan hoitoon eripuolelle kaupunkia. Usein yritetään löytää päivähoitopaikka vähintään viereisen varhaiskasvatusalueen päiväkodista.

Tulee mieleen onko päivähoitopaikkoja joillain alueilla aivan liian vähän. Artikkelin mukaan päiväkodit ruuhkautuu taas, eli ongelma on ollut esillä aiemminkin.

Mielestäni vanhiempia ja lapsia pitäisiä ajatella, eikä ole oikeutettua, että lapsia joudutaan kuljettamaan päivähoitoon pitkiä pitkiä matkoja. Päivät poissa kotoa ovat muutenkin pitkiä ja kun matkoihin menee useita kymmeniä minuutteja lapsi ei ehdi kotona kuin herätä ja käydä nukkumaan, välttämättä. Toivottavasti ongelmaan löydetään ratkaisu. Pitkät matkan rasittavat myös vanhempia, onhan heillä omat työtkin.



Lähteet:
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/269782-moni-paivakoti-ruuhkautuu-taas


-Suvi-

Saamenkielinen kielikylpypäiväkoti aloitti toimintansa

Tommi Hannula kirjoitti Helsingin Sanomiin 12.11.2013 jutun saamenkielisen kielikylpypäiväkodin aukeamisesta Radiokadulla Länsi-Pasilassa.

Saamenkielinen kielikylpypäiväkoti Máttabiegga eli Etelätuuli aloitti toimintansa maanantaina 11.11.2013. Kielikylpy on tarkoitettu saamelaistaustaisille lapsille joiden äidinkieli on suomi. Päiväkodissa ei alkuun ollut vielä ollenkaan osallistujia, mutta kiinnostuneita vanhempia oli jo tulossa tutustumaan toimintaan. Paikkoja olisi neljälle täyspäiväiselle ja yhdelle osa-aikaiselle hoidettavalle. Vuodenvaihteen jälkeen paikkoja on kaksinkertaisesti, kun päiväkodissa aloittaa toinenkin hoitaja.

Ruoholahdessa on jo päiväkoti Troolari, jossa puhutaan saamea äidinkielenä. Máttabiegga on kuitenkin tarkoitettu kielen oppimiseen. Kun lapsia tulee hoitoon ja toiminta pääsee kunnolla alkuun puhutaan Máttabieggassa ainoastaan saamea. Ymmärtämistä ja oppimista autetaan elekielellä.

Helsingissä asuu noin tuhat saamelaista, mutta saamelaistaustaisia on paljon enemmän. Päiväkodin perustaja lastenhoitaja Sivi Jomppasenkin äidinkieli on suomi. Hänen saamea osaamattomat vanhempansa laittoivat hänet kuitenkin saamenkieliseen peruskouluun, missä hän oppi kielen. Saamenkielen taito hyppää usein sukupolven yli, niin etteivät vanhemmat osaa sitä, mutta haluavat lapsensa oppivan sen ja laittavat hänet saamenkieliseen kouluun tai tässä tapauksessa kielikylpypäiväkotiin, mitä varten Máttabieggakin on perustettu.

Mielestäni on erittäin hienoa, että saamenkieltä pidetään elossa. Se on tärkeä osa suomalaista kulttuuriperinnettä.

http://www.hs.fi/kaupunki/Saamelainen+kielikylpy+aloitti+ilman+lapsia/a1384151203097

Arttu

Yksityisen päivähoidon ongelma

Selaillessani uutisointia Helsingin alueen päivähoidosta eteeni aukeni uutinen jossa kerrotaan yksityisten päiväkotien konkursseista ja ongelmista mitä niistä seuraa.
Uutinen käsitteli Päiväkotiyhtiö Kidsonin tapausta kun moni perhe syksyn alussa sai vain muutaman päivän varoitusajalla tietää päiväkodin sulkeutumisesta.
Kaupungilla on velvoite löytää lapselle uusi hoitopaikka neljän kuukauden sisällä hoitopaikka-anomuksen saapumisesta. Yllättäin yksityisen hoitopaikan menettäneet ovat siis "oman onnensa nojassa".

Ongelman ratkaisemiseksi keskustelussa käydään mahdollisen hoitotakuun käyttöönottoa. Vanhempien etukäteen maksama hoitotakuu turvaisi hoidon kunnes kaupungilla on velvoite tarjota uudet hoitopaikat.

Mielestäni hoitotakuu on hyvä idea hoidon turvaamisen puolesta, mutta pohdittavaksi jää onko kaikilla yksityistä päivähoitoa käyttävillä perheillä varaa maksaa etukäteen neljän kuukauden takuita hoidosta...? Helsingin yksityiset päiväkodit ry:n puheenjohtaja Heidi Ruhala ei uutisen mukaan myöskään luottanut täysin hoitotakuu ideaan joten nähtäväksi jää miten yksityistä hoitoa käyvien lasten hoito tulevaisuudessa turvataan...

Uutinen löytyy osoitteesta:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1379060524057

-Petra

Helsingin päiväkodeista karsitaan esiopetusta

Helsingin Sanomat julkaisi tänään, 11.12.2013 uutisen esiopetuksen karsimisesta Helsingin päiväkodeista. Artikkeli selostaa uudistuksen koskevan pieniä päiväkoteja, joissa ei ole riittävästi esikouluikäisiä lapsia. Esiopetus loppuu 2014 syksyyn mennessä 24 Helsingin päiväkodista.
Uudistus ei koske yksityisiä päiväkoteja.

Mielestäni on hyvä, että esiopetukseen panostetaan ja että lapsille pyritään järjestämään esiopetusryhmiä joissa olisi useampi saman ikäinen toveri oppimassa uutta. Käytännössä muutos voi kuitenkin tuoda ikäviä haasteita lapselle, joka joutuu yht'äkkiä vaihtamaan päiväkodista toiseen esiopetuksen vuoksi. Päiväkodissa järjestettävä esiopetus perinteisesti on ollut helppo siirtymä koulumaisempaan päivärytmiin kun ystävät ja päiväkoti ympäristö on pysynyt samana.Tilannetta ei kuitenkaan tule liikaa dramatisoida. Yleisesti lapset tutustuvat helposti uusiin ikätovereihin ja sopeutuvat muutoksiin melko kivuttomasti. Aikuisten tehtäväksi jää luoda positiivinen kuva muutoksesta ja tukea lasta uudessa tilanteessa.


Linkki uutiseen:
http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinki+karsii+esiopetusta/a1386580784605

-Petra

Lapsi vuorohoidossa

Moni on varmasti pohtinut sitä, että kun työt äitiysloman tai isyysloman loppuessa alkavat, mikä on se "oikea" paikka lapselle? Vaihtoehtoja on paljon; on mummeja ja pappoja, on päiväkotia, ryhmäperhepäivähoitoa, erilaisia au paireja ja puistoja. Kaikenmoisia hoitomuotoja.

Mitä jos olet yksinhuoltaja, asut toisaalla kuin vanhempasi ja teet vuorotyötä? Mmm, vastaus ei olekaan enää niin helppo. 

Tutustuin Iltasanomissa julkaistuun artikkeliin, joka kertoi lapsen yöstä vuorohoidossa. Artikkelissa muutama perhe kertoi lapsensa tilanteesta vuorohoidossa. Kommentoijina olivat myös muutamat päiväkodin hoitajat. Uskon, että monet vanhemmat, jotka eivät tee vuorotyötä eivät osaa ajatella asiaa positiivisesta näkökulmasta. On toki totta, että lapsen paras paikka on kotona vanhempien kanssa, mutta joillakin vanhemmilla ei ole vaihtoehtoa, otetaan esimerkiksi yllämainittu yksinhuoltaja. 

Päiväkoti on tärkeä osa verkostoa ja monille vanhemmille se varmistaakin työssäkäymisen. Artikkelissa vanhemmat ja lapset olivat tyytyväisiä vuorohoidon järjestymiseen. 

Itse olen ollut myös vuoropäivähoidossa töissä, niin ympärivuorokautisessa kuin arkena tapahtuvassa iltahoidossa. Mielestäni vuorohoidosta on tehty mörkö. Vanhempi joka vie lapsensa yöksi päiväkotiin voidaan helposti leimata huonoksi äidiksi tai isäksi. Näin ei mielestäni kuitenkaan ole. Ajatellaanpa asiaa toisesta näkökulmasta! 

On toki totta, että lapsella saattavat puuttua tietynlaiset rytmit, mutta niin voi myös olla "tavallista" arkea elävillä lapsilla. Vuorohoidon ehdottomasti parhaita puolia on se, että lapsi pystytään kohtaamaan hyvinkin yksilöllisesti kun vuorohoidossa ei olekaan kuin 2 lasta 21 sijasta. Vuorohoidossa lapsi pääsee toteuttamaan asioita enemmän ja hänelle voidaan antaa aikaa. Kuten huomataan vuorohoito ei välttämättä olekaan paha mörkö. 

Ja muistetaan olla tuomitsematta vanhempia, jotka vievät lapsensa vuorohoitoon. Jonain päivänä se voit olla sinä. 


Näillä ajatuksilla hyvää viikon aloitusta! 

 -Laura-


Lähteenä: http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288627495586.html

Kunnallinen vs yksityinen päivähoito

Helsingin Sanomissa julkaistiin 21.11.2013 uutinen päivähoidon asiakastyytyväisyystutkimuksen tuloksista. Tutkimuksessa vertailtiin kunnallisen päivähoidon ja yksityisten päiväkotien asiakkaiden käsityksiä päivähoidon imagosta, palvelun laadusta, odotuksista, vastineesta rahalle sekä asiakasuskollisuudesta. Tutkimuksen suoritti EPSI Rating.

Tutkimuksen mukaan yksityistä päivähoitoa pidetään Suomessa selvästi parempana kuin kunnallista. Tutkimuslaitoksen analyytikon mukaan suomalaisista päiväkotilapsista noin kymmenen prosenttia on yksityisessä hoidossa. 

Ilahduttavaa on että tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kaiken kaikkiaan tyytyväisiä päivähoitoon, sekä yksityiseen että kunnalliseen. Tutkimuksessa tutkittiin myös muiden pohjoismaalaisten asiakastyytyväisyyttä ja vertailussa huomattiin että Suomessa ollaan kaikkein tyytyväisimpiä päivähoitoon, Norjassa puolestaan vähiten. 

Suhtaudun kyseiseen tutkimukseen hieman kriittisesti. Uutisessa ei eritellä tarkemmin keitä tutkimuksessa haastateltiin. En usko että kovin monella päivähoidon asiakkaalla on kokemusta sekä yksityisestä että kunnallisesta päivähoidosta, jolloin arviointi voi olla puolueellista. Etenkin ne vanhemmat, jotka ovat valinneet yksityisen päivähoidon lapselleen, todennäköisesti myös arvostavat sitä enemmän ja arvioivat sen paremmaksi. Voi myös miettiä olisiko tarpeen selvittää itse hoidon saajan eli lasten mielipidettä, se kun voi olla hyvinkin erilainen kuin vanhempien mielipiteet. 

-Sara 

Lähde:
http://www.hs.fi/kotimaa/Selvitys+Yksityinen+p%C3%A4iv%C3%A4hoito+peittoaa+kunnallisen+kaikilla+mittareilla/a1385001003632

Monikulttuurisuus päiväkodissa

Löysin Miten monikulttuurinen lapsi ja hänen perheensä otetaan päivähoitoon tullessa -nimisen kirjoituksen yle.fi:n opettaja.tv -sivulta. Nimimerkki tuulamantere pohtii kirjoituksessaan, että millä keinoin voisi monikulttuuristen lasten sopeutumista ja vanhempien kanssa yhteistyötä helpottaa ja esittää myös siihen keinoja.

Monissa päiväkodeissa on varmaan jo nykyisin totuttu jo toimimaan monikulttuuristen perheiden kanssa. Itse olen ollut Länsi-Helsingissä eräässä päiväkodissa töissä, jossa oli hyvin paljon monikulttuurisia lapsia ja siellä ei ainakaan ollut minkäänlaisia ongelmia päiväkodin opettajien ja vanhempien saati lasten kesken. Ainoastaan tiesti kieliongelmat saattoivat joskus ainakin vähän hidastaa yhteistyötä ja ehkä jotain jäi ymmärtämättäkin.

Nimimerkki katrisuomala kirjoittaa myös kirjoitukseen vastatessaan, että: "Kerran erään tummaihoisen, suloisen pojan adoptioäiti kertoi, että hän oli kysynyt pojaltaan, huomaako hän, että on jotenkin erilainen kuin toiset lapset. Poika oli miettinyt pitkään ja todennut, että ehkä minä olen vähän pidempi." Se kuvastaa hyvin minkälaisia ovat ainakin suvaitsevaisin asentein kasvatettujen lasten asenteet.

Varsinkin jossain, ehkä pienimmillä paikkakunnilla, tuulamantereen esittämät huomiot voivat olla paikallaan ja ehkä myös alkuun monikulttuuristen perheiden vanhemmat tarvitsevat tukea. Lapset eivät ehkä niinkään. Tuulamantereen esittämät keinot ja muutenkin pohdinta, kuinka toimia monikulttuuristen perheiden kesken onkin paikallaan ainakin tilannekohtaisesti ongelmien ilmaantuessa.

http://opettajatv.yle.fi/index.php?q=node/7608&fs=2

Arttu

Vantaalla retkeillään ahkerasti

Tänään lukiessani Helsingin Sanomia törmäsin Mesta palstalla juttuun: ”Sitten mennään, muruset”. Tässä artikkelissa Maija Aalto kertoo Vantaanlaakson päiväkodin Haltiat ryhmän retkeilystä. 

Artikkelissa kerrotaan Haltioiden retkestä Ateneumiin, jutun pääpaino on siinä, miten nämä päiväkodin isoimmat osaavat jo säännöt ja lastenhoitajien on ilo viedä heitä retkille. Kaikki lapsista tietävät, että jos kaikki ei mahdu istumaan bussipysäkillä niin kukaan ei istu ja ovia pidetään auki niin kauan, kunnes viimeinenkin on ehtinyt sisälle, eikä paria saa hukata. Haltiat retkeilevät vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Heidän retkikohteitaan ovat olleet Ateneumin lisäksi muun muassa Lasten taidetalo Toteemi, Myyrmäen kirkko, Fazerin tehdas ja Kiasma. 

Mielestäni on mahtavaa, että päiväkodeissa tehdään retkiä ja nostan kyllä hattua tälle päiväkodille, kun he jaksavat retkeillä pari kertaa kuukaudessa. Monissa päiväkodeissa keskitytään arjen pyörittämiseen ja niin sanotut extra reissut ovat todella harvassa. Haltia ryhmän retkikohteet ovat kuitenkin erittäin sivistäviä ja matkat retkikohteisiin haasteineen opettavat lapsille ryhmässä toimimista liikenteessä sekä käyttäytymistä. Toivoisin, että useammissakin päiväkodeissa jaksettaisiin panostaa retkiin ja ilahdutettaisiin niillä päiväkotiarkea. 

-Suvi-

LÄHTEET:

Aalto, M. Helsingin Sanomat . 27.11.2013. s. A 18.

Kotihoidontuki ja päivähoito-oikeudet

Muistan kun uutinen Ministeriön leikkauksista tuli julki. Minua ei niinkään huolestuttanut meihin opiskelijoihin vaan kotihoidontukeen ja päivähoito-oikeuksiin liittyvät leikkaukset.

Minulle tuli ensimmäisenä mieleen se, että lapsi voisi paljon helpommin syrjäytyä jos hän ei ennen kouluikää pääsee sosiaalisoitumaan ikäistensä kanssa. Totta kai lapsella voi hyvässä, tasapainoisessa ja rakastavassa kodissa olla kaikki  mitä hän tarvitsee. Lapsi kuitenkin tarvitsee säännöllistä leikki- ja oppimisaikaa. Ja vanhemmatkin tarvitsevat välillä taukoa, jotta voisivat säilyttää tasapainon ja näin tarjota parastaan lapsilleen.

Ajattelin myös ulkomaalaisia perheitä. On hyvin yleistä, että ulkomaalaisilla on useita lapsia. Tietyissä kulttuureissa niitä voi minun makuuni olla vähän liikaakin. En itse tiedä, miten näiden suurperheiden vanhemmat selviävät taloudellisesti ja henkisesti.
Itse ulkomaalaisena koen, että päiväkoti, -hoito on suuri siunaus koko perheelle. Sisarukseni ovat täysin kolumbialaisia, mutta ovat syntyneet suomessa. Heitä ei ole koskaan syrjätty ja itse henkilökohtaisesti koen, että se oli kiitos mahdollisuudelle, että he saivat paikallista päivähoitoa. He saivat oppia olemaan suomalaisten lasten ja opettajien kanssa, oppivat suomalaisia tapoja, oppivat kielen, oppivat hyväksymään itsensä ja muut juuri sellaisina kuin he ovat.
Olen varma, että sopeutuminen kouluelämään olisi ollut vaikeampaa tai hitaampaa jos heidän olisi pitänyt jäädä kotiin minun ja äitini kanssa.

Blogia varten etsin mediassa olevia otsikkoita näistä leikkauksista. Todella lyhyesti tässä Aamulehden uutisessa kerrotaan minkälaisista leikkauksista on kyse. Uutinen ei enää herättänyt minussa hirveästi vihaa, mutta ihmisten kommentit kuten:

"Jos kotona oleva vanhempi ei halua lapsestaan huolehtia, vaan kärrää hänet mielummin päivähoitoon, on muutenkin isänä/äitinä todella heikko esitys. Olisi syytä antaa lapsi adoptioon ja steriloida itsensä."

"Ne jotka lapsia haluaa saa kustantaa ja ottaa enemmän vastuuta."

Onkohan näitä kommentoivilla ihmisillä lapsia? Tai ollut lapsia ja samalla taloudellisesti vaikeaa? Tai joutuneet kasvattamaan lapsensa yksin?
Onhan näitä vanhempia, jotka ei yksinkertaisesti osaa olla vanhempia, mutta heilläkin on ongelmansa ja silloin lasten on parasta viettää päivän mukavammassa ympäristössä. On vaan niin surullista tietää miten paljon vihaa lapsiperheitä kohtaan on. Itseasiassa miten vähän sympatiaa toisillemme annamme, kun ongelma ei meitä kosketa.

Ihmiset tosiaankin ovat susia toisilleen.


http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194835043737/artikkeli/yle+ainakin+kotihoidontukeen+ja+paivahoito-oikeuteen+luvassa+leikkauksia.html'


Stephi.

Lapsen oikeuksien päivä

Viime viikolla 20.11.2013 vietettiin virallinen Lapsen oikeuksien päivä.
Minua mietitytti, mitä se käytännössä tarkoittaa. Googletin "lapsen oikeuksien päivä" ja törmäsin UNICEFin sivustoon. Eniten huomiota kiinnitti se, että koko asiasta on jouduttu tekemään sopimus ja sitä on jouduttu hyväksyttämään. "Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989".
Ihmettelin sen takia, että lapsen oikeuksien pitäisi minun mielestäni olla itsestään selvä asia. Lapsi ei ole vain lapsi, lapsi ei pysy lapsena. Lapset kasvaavat aikuiseksi, he ovat maailmamme tulevaisuus ja sen takia lapsista on pidettävä huolta. En siis moitti sopimuksen tekoa ollenkaan, moitin, että kaikki syyllistymme siihen, ettemme huomioi lapsia niin kuin pitäisi. Unohdamme monesti heidän arvonsa. Unohdamme meidän itsekin olevan vielä vähän aikaa sitten lapsia.
Rohkaisuna omaan ammattilaiskasvuun jäi mieleen entisen UNICEFin pääsihteerin J.P.Grantin lause "Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus".
Jännää miten lailla pitää muisuttaa tekemään ja toimimaan oikein.

https://www.unicef.fi/mika-on-lapsen-oikeuksien-sopimus


Stephi.

Päivähoidon budjetti paukkuu ja soi, mutta mistä ei kannattaisikaan säästää...

"Päivähoidon budjetti paukkuu kahdella miljoonalla" (HS 13.11.2013) uutisotsikon alta löysin huolestuttavan tarinan päivähoitoa tarvitsevien lasten väärin arvioiduista määrästä. Arvio heitti 800 lapsella ja nyt on pulma saada säästöjä aikaan. Uutinen kertoo säästöjä syntyvän mm. sijaisista säästämisessä.

Jäin miettimään miten nämä säästöt näkyvät päiväkotien arjessa -vai näkyvätkö lainkaan...? Kyselin asiasta muutamalta tutultani jotka työskentelevät pääkaupunkiseudun päiväkodeissa. Olin melko järkyttynyt vastauksista.

Konkretiassa säästöt estävät sijaisten saamisen päiväkotiin esimerkiksi hoitajien sairastapauksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä lapsia saattaa olla 12 ja paikalla vain 2 hoitajaa. Yli 3-vuotiaiden ryhmässä sairastapaus voi jättää 2 hoitajaa huolehtimaan jopa 20 lapsesta.

Missä vaiheessa huolestutaan lasten turvallisuudesta? On mielestäni kohtuutonta odottaa hoitajien hallitsevan niin pienin voimavaroin niin suuria lapsimääriä. Toki sijaiset ovat varmasti valtava menoerä päivähoidossa jossa flunssat ovat arkipäivää, mutta onko lasten turvallisuudesta tinkiminen rahan arvoista? Entä tietävätköhän kaikki vanhemmatkaan jotka tuovat lapsensa päiväkotiin, että hoito voi olla ajoittain todella heikosti järjestettyä...? Sijaisista säästäminen on mielestäni väärin lapsia kohtaan turvallisuuden heikentyessä ja hoitajia kohtaan työn kuormittavuuden kannalta.


Petra.


http://www.hs.fi/kaupunki/P%C3%A4iv%C3%A4hoidon+budjetti+paukkuu+kahdella+miljoonalla/a1384236858065

Suojelemmeko lapsiamme liikaa?

Ollessani Facebookin ihanassa maailmassa eteeni pomppasi jaettu uutinen. Uutisen otsikkona oli "Ei saa!!! Suomalaislasten temppuvideo leviää maailmalla". Tottakai kiinnostuin heti sisällöstä utelias kun olen. Avasin linkin ja sen takaa paljastui Juha Järvisen tekemä video, jossa oletettavasti hänen lapsensa kiipeilivät katon rajassa, kiipesivät tuolille ja hyppivät alas, sekä hyppivät voltteja pöydiltä. 

Hämmennyin! Ja myönnettäköön, että halusin ottaa lapset kiinni katonrajasta.

Videon tarkoituksena on antaa ajattelun aihetta vanhemmille, kasvatushenkilökunnalle, sekä muille lasten kanssa toimiville henkilöille siitä, että olemmeko liian ylisuojelevia ja rajoitammeko lapsia liikaa. Idea on sinänsä ymmärrettävä ja varmasti ajatuksia herättävä. 

Mietin kuitenkin itseäni ammattihenkilönä. Rakastan rajoja ja sääntöjä, mutta tottakai haluan, että lapset saavat olla luovia ja temmeltää. Mutta jos antaisin päiväkodissa lasten mennä sinne sun tänne, kiivetä kaappien päälle ja hyppiä pöydiltä, millainen kasvattaja olisin? Itselleni herää vain ajatukset, että vastuuntunnoton, holtiton ja turvaton. 
On muitakin tapoja antaa lasten temmeltää ja kokeilla kaikkea, mutta rajansa kullakin!
Varmasti olemme myös liian suojelevia, mutta jokainen varmasti voi käyttää maalaisjärkeä!

Ammattihenkilönä olemme kuitenkin vastuussa suuresta lapsijoukosta, sekä heidän turvallisuudestaan. On oltava myös struktuureja, sekä sääntöjä jotka ovat turvaksi lapsille. 

Jokainen voi varmasti miettiä omalle kohdalleen asiaa.


Linkki videoon ja uutiseen: http://www.stara.fi/2013/11/23/suomalaislasten-temppuvideo-leviaa-maailmalla/


Rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!
 -LauRa-

Muutoksia päiväkotien johtamisessa

Selaillessani Opettaja lehteä (45/2013) törmäsin Matti Rutosen artikkeliin, joka kertoo suurista muutoksista päiväkotien johtamisessa vuosien varrella. Artikkelissa haastatellaan Helsingin Kannelmäessä sijaitsevan päiväkoti Pelimannin johtajaa Soile Oleanderia. Hän kertoo johtajan työn muuttuneen paljon, mutta onneksi oleellisimman asian eli lapset, heidän kasvatuksensa ja opetuksensa on edelleen työn ydintä.  

Aiemmin päiväkotien johtajat olivat usein mukana lapsiryhmässä eli johtamista hoidettiin lastentarhanopettajan työn ohella. Nykyään yksi johtaja vastaa usein monesta eri yksiköstä eikä toimi lapsiryhmässä. Päiväkodin johtajien työksi on tullut yhä enemmän myös hallinnollisten tehtävien suorittaminen, eikä se ole pelkästään kasvatus- ja opetustyönjohtamista. Artikkelissa pohditaan myös, pitäisikö päiväkodinjohtajien ammattipätevyyttä korottaa eli vaatia ylempää korkeakoulututkintoa, sillä työn vaativuus ja moninaisuus ovat lisääntyneet hurjasti.

Mielestäni ja omien kokemuksieni mukaan aiemmin kun päiväkotien johtajat olivat enemmän kiinni päivähoidon arjessa ja mukana lapsiryhmässä ja tunsivat lapset, oli vanhempienkin helpompi lähestyä johtajia ja johtajiin sai helpommin yhteyden. Nykyisin useissa päiväkodeissa vanhemmat eivät tapaa johtajaa juuri koskaan ja tästä työntekijät saavat ikävää palautetta.

Mitä tulee päiväkodinjohtajien ammattipätevyyteen, mielestäni olisi ensin tärkeää miettiä halutaanko siirtää päiväkodinjohto kokonaan lapsiryhmässä tehtävän työn ulkopuolelle. Jos tähän päädytään ei ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon vaatiminen päiväkodinjohtajilta olisi huono asia. 

-Suvi-

LÄHTEET:

Rutonen, M. (toim.) 2013. Suuri muutos johtamisessa. Opettaja 45/2013. s.4