Moni on varmasti pohtinut sitä, että kun työt äitiysloman tai isyysloman loppuessa alkavat, mikä on se "oikea" paikka lapselle? Vaihtoehtoja on paljon; on mummeja ja pappoja, on päiväkotia, ryhmäperhepäivähoitoa, erilaisia au paireja ja puistoja. Kaikenmoisia hoitomuotoja.
Mitä jos olet yksinhuoltaja, asut toisaalla kuin vanhempasi ja teet vuorotyötä? Mmm, vastaus ei olekaan enää niin helppo.
Tutustuin Iltasanomissa julkaistuun artikkeliin, joka kertoi lapsen yöstä vuorohoidossa. Artikkelissa muutama perhe kertoi lapsensa tilanteesta vuorohoidossa. Kommentoijina olivat myös muutamat päiväkodin hoitajat. Uskon, että monet vanhemmat, jotka eivät tee vuorotyötä eivät osaa ajatella asiaa positiivisesta näkökulmasta. On toki totta, että lapsen paras paikka on kotona vanhempien kanssa, mutta joillakin vanhemmilla ei ole vaihtoehtoa, otetaan esimerkiksi yllämainittu yksinhuoltaja.
Päiväkoti on tärkeä osa verkostoa ja monille vanhemmille se varmistaakin työssäkäymisen. Artikkelissa vanhemmat ja lapset olivat tyytyväisiä vuorohoidon järjestymiseen.
Itse olen ollut myös vuoropäivähoidossa töissä, niin ympärivuorokautisessa kuin arkena tapahtuvassa iltahoidossa. Mielestäni vuorohoidosta on tehty mörkö. Vanhempi joka vie lapsensa yöksi päiväkotiin voidaan helposti leimata huonoksi äidiksi tai isäksi. Näin ei mielestäni kuitenkaan ole. Ajatellaanpa asiaa toisesta näkökulmasta!
On toki totta, että lapsella saattavat puuttua tietynlaiset rytmit, mutta niin voi myös olla "tavallista" arkea elävillä lapsilla. Vuorohoidon ehdottomasti parhaita puolia on se, että lapsi pystytään kohtaamaan hyvinkin yksilöllisesti kun vuorohoidossa ei olekaan kuin 2 lasta 21 sijasta. Vuorohoidossa lapsi pääsee toteuttamaan asioita enemmän ja hänelle voidaan antaa aikaa. Kuten huomataan vuorohoito ei välttämättä olekaan paha mörkö.
Ja muistetaan olla tuomitsematta vanhempia, jotka vievät lapsensa vuorohoitoon. Jonain päivänä se voit olla sinä.
Näillä ajatuksilla hyvää viikon aloitusta!
-Laura-
Lähteenä: http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288627495586.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti